Jeh. Minulla on nyt silmälasit päässä. Tai ei juuri nyt, laitoin ne pois, sillä ne ovat uskomattoman hankalat tottua. En pidä niistä muutenkaan. Varsinkin nyt minulla siis on vammanaama. Kauhean vänkyröiksi nuo sangatkin jouduttiin vääntämään, tiä sitte millaset nämä minun kuulohöröttimeni ovat!
Tänään minusta siis tuli silmävammainenkin. Näön suhteen rajoitteinen. Niin tai siis silmäongelmainenhan minä olen ollut sittenkin jo kauan. Nyt vain hankin lasit. Sain hienot aurinkolasit kaupan päälle instrusta, niistä sentään tykkään jo nyt. Mutta ei nuo ookaan tykättäviks tehty, vaan näkemistä varten. Ei tarvi itkettää sit syksyllä uusia harjottelijoita sillä ko oon vihanen itelleni. Siis siksi kun en näe ja joudun siirtymään eteen, koska olen idioottimaisuuksissani istunut hyvin taakse. Harjoittelijat siis ottavat sen niin helposti itseensä. Ranskanharjoittelijaa itketin joskus jopa oikeasti, mutta tahtomattani ja lopulta minäkin itkin silloin. Siitä on reippaasti yli vuosi. Lopetinkin sen ranskan opiskelun sitten siihen.

Arvatkaa onko Turussa eteviä bussikuskeja? Ai että minä satun rakastamaan heistä jokaista! Alkakaa bussikuskeiksi, niin rakkauteni teihin on taattu!
No jooei. Toissapäivänä menin bussiin ja maksoin 20e setelillä. Mainittakoon, että kuskina oli joku ulkomaalainen keltanokka. Tiiän sen olevan keltanokka, koska näin sen jonkun vanhan ja kokeneen kuskin kanssa eräs toinen päivä ja se vanha ja kokenut opetti sitä.
Ilmeisesti tämä kuski, siis se ulkomaalainen keltanokka, ei joko ymmärtänyt minua, tai sitten se ei vain osannut laskea. Ehkä molempia. No, bussilippu maksaa täällä 2,5e.

20e-2,5e=17,5e

Siis minun olisi tullut saada takaisin seitsemäntoista euroa ja viisikymmentä senttiä. Meidän tarhaipanatkin osaa sen laskea! Kuski ei osannut. Hän antoi minulle 15 euroa. Selitti että se lippu muka kuuluu siihen seitsemääntoistaviiteenkymmeneen. Eijjeijjei....... No, ensin olin niin että voi helvetin helvetti, olkoon, en rupee tappeleen ton pällin paskiaisen kanssa tässä, muut matkustajat tuijottaa vihasesti (niinko siitä oisin oikeesti välittäny kyl tippaakaan..) ja menin paikalleni vielä kerran laskemaan ne, jos oisin sittenki ite möhliny. No en ollu, mulla oli vaan 15 euroa, vaikka piti olla 17,5e. Mulla ei ees ollu muuta rahaa ko se 20e seteli, joten olin laskeskellu, että se riittää koko viikon työmatkoihin, ja niinhän se riittääkin. Mietin siinä matkan ajan sitte mitä tehdä, ja tietty päädyin uudemman kerran valittamaan siitä puuttuvasta 2,5 eurosta. Sain sen, ja minulla oli juuri oikea määrä rahaa.

Tuli seuraava aamu, ja sama kuski. Hän oli vieläkin sitä mieltä, että on antanut minulle liikaa rahaa takaisin. Teki mieli vetää ympäri korvia, tai lyödä mahaan niinko kaasu voivotteli että oisin voinu tehdä, mutta piti sillä bussilla päästä sinne töihinki vielä. Sanoinpa vaan kuskille että juuet kyllä antanu liikaa, lopuks annoit sitte ihan oikean määrän. Tähän kuski vielä jatko sitä urputustaan, että kyllä siinä oli liikaa, hän sitten varmaan maksaa sen nyt itse ja joo kyllä hän katsoi koneelta että siinä oli liikaa. MITÄ HITTOA!? Jaa-a. En sitten tiä ketä hän yritti huijata, mutta mua ei ainakaan onnistunut. Epäilen suuresti, että hän on tosiaan antanut jollekin liikaa, ja yritti ottaa sen minun kohdallani takaisin, koska olen nuori ja siksi muka tyhmä. Haha. Niinhän minä olenkin tyhmä, mutta ei minua joku saakelin bussikuski huijaa.
Harmittaa, että kuski oli ulkomaalainen, jostain Kosovosta ehkä tai ainakin sieltä päin, eihän se nyt ole siitä kiinni että hän ei ollut suomalainen. Vaikka saattoi se olla, jos tässä oli joku ymmärtämysero. Mutta kyllä ne numerot on samat sielläkin päin. Ja laskutoimitukset. Kumminki tämä tapaus sai minut ajattelemaan hetken sillä lailla ilkeästi, että ulkomaalainen-epäluotettavuus. Enkä minä tosiaan ajattele niin oikeasti. Miksi sellainen sitten tulee mieleen silloin, kun jotain sattuu? Tyhmää. Hohhoijaa. Kaiken lisäksi ihmetyttää, miten voi joku palkata laskutaidottoman kuskin?

No, se siitä 99:llä matkustamisesta, ei huvita törmätä siihen ääliöön enää. Onneksi jouduin menemään tänään aikaisemmalla bussilla töihin. Vuoroani aikaistettiin tunnilla, että ehtisin ryöstää pankin, ja sittenpä meninkin keskustan kautta vaihdolla. Jos menen vielä tämän viikon jälkeen bussilla, niin menen kyllä tuolta! 99:n reitti on jotenkin tunkkainen verrattuna tuohon keskustan reittiin. Oli vähän vilu, jotenkin kostea ilma, liekö yöllä satanut? Joenseutu oli ainakin sellainen märähkö, mukavan utuinen tunnelma, aurinko silti paistaa kirkkaalta taivaalta, lokit lentelevät aamupuuhissa hääräilevän Kauppatorin yllä, on rauhallista, eikä minulla itsellä ole kiire minnekään, kun kuljen läpi torin Börsin eteen ykkösen pysäkille ja ihmisiä kulkee joka suuntaan. Hymyilytti. Voiskos olla montaa kauniimpaa asiaa ko uuteen aamuun heräävä Turku? Vois. Mut oli se kaunista, kauneinta ihan pieneen hetkeen mitä oon nähnyt. Tuli niin levollinen olo sen tyhmän bussiahdistuksen jälkeen.
Ykkösen bussissa oli sitten nainen, jolla oli mielenkiintoiset silmät. Ne tuijottivat eri suuntiin. Karsastivat. Hän keskusteli vastakkainistuvansa kanssa, ja katsoi toisella silmällä tätä, mutta toisella suoraan minuun. Se oli jotenkin pelottavaa, sitä oli pakko hetki tuijottaa, vaikka se onkin epäkohteliasta. Itse asiassa aluksi luulin hänen puhuvan minulle, siksi yritin katsoa tarkemmin. No, se nyt vaan oli siis jännän näköstä. Ihmisiä on muutenkin kiva katsella ohimennen, olivat he millaisia ja mistä tahansa.

Alkoi aamulla soida päässä eräs veisu, vai löytyyköhän se virsikirjastakin..

Tänä aamuna aurinko nousi
ja maalasi väreillään
loi uudeksi mäet(?) ja metsät
kadut herätti elämään
Tänä aamuna tunsin jälleen,
mikä vapaus hengittää!

Tolleen kirjotettuna tulis vielä kaksi riviä, enkä muista sitä. Ei minulla ole laulukirjaakaan. Kysyn nyt kaverilta ja silleen. On kaverilla laulukirja! Mahtavaa. Hyvä. Kirjoitan ne kohta, kunhan tuo löytää sen laulun.

Mitäs muuta piti kertoa teille tänään.. Ai niin! Koin mahtavan voittajafiiliksen tarhassa tänään. Tai ei se ollut pelkkä voittajafiilis, siinä oli semmosta hymisevää hellää myhäilyäkin. No siis kun lapsia nukutettiin, ja sitte mun piti päästää yks nukuttaja kahville, ja sit se sanos et yks typykkä ei suostu nukkumaan, et vahdi sitä ettei se koko ajan häslää, ja sit mä vahtisin. No, ei se tyttö nukkunu. Se vaan reuho ja availi silmiään jatkuvasti. Koitin sille sit supattaa et se on silleki parempi et se ottaa torkut, mut eijjei, ei hän halua. Sit se pisti jo vähän silmät kiinniki, ja mä aloin hiljaa kuiskia sille Päivänsäteen ja menninkäisen sanoja, ja.....SIMSALABIM! Se laps nukahti. Olenpas taitava. No joo ois se muutenki nukahtanu. Mut silti! Tuli semmonen apua apua -olo. Että niinko nukkuukse oikeesti vai alkaakse kohta taas reuhoa. Mut ei, hän nukku ihan viimäsenäki vielä niistä kaikista mukuloista.

Noni, jos mä nyt lopetan. Se kaveri ei löytäny sittenkään niitä sanoja, enkä jaks penkoa nettiä niin paljoo ko en löytäny heti googlesta.