Minulla on kissa. Hän, kyllä, puhun lemmikeistäni yksikön kolmansissa persoonissa, eli siis.. Hän on vähän vanha jo, kaksitoistavuotias. Hänen nimensä on Juulia, ja tänä aamuna hän on sekaisin. Lienee vielä sekaisemmin kuin emäntänsä.. Hänelle heitetään possua ja hän lentää perään. Suorastaan syöksyy, mielessään vain tappamisen himo. Mutta sitten possu veikin voiton, kissa väsyi.
Heh, ei sittenkään, nyt hän ottikin sen possunsa itse. Otti possunsa. Jaa-a. Kyllä. MAU.

Näin sekapäisiä unia kyllä näin joo näin minä. Ensinnäkin olin vielä tarhassa, tai ilmeisesti tarhOISSA töissä. Sitten siellä missä minä silloin unessa satuin olemaan, olin juuri tullut sinne ja siellä liikkui huhu alien-kaksosista. Kyllä vain, alien-kaksoset. Tai en muista oliko siinä huhussa kuinka monta, mutta kaksi niitä sitten oli, ja minulla oli unessa ystävä. Ystävä oli joku hitonmoinen teinikana, semmonen amerikkalaistytön stereotypia, vaaleenpunasta purkkaa suussa ja luonnonvaaleat hiukset keikkumassa farkkushortsien takapuolen päällä, joku valkonen toppikin sillä varmaan oli ja paljon meikkiä, liikaa glitteriä. En siis todellakaan tiedä miksi hän oli siinä unessa ystäväni..
No, hän oli sitten niiden avaruusolentojen ystävä, ja koska hän oli semmoinen stereotypia, niin hän oli tietysti helvetin tyhmä, eikä ymmärtänyt että ne olivat from outer space..
Haha, nyt keksin mistä se tyttö uneeni tuli. Häähä, se on eräs tyttö, ja tytöstä kumpuavat mielikuvat. Hiihii, onpa hauskaa, tuli tuosta tyhmästä mieleen että siitähän se tuleekin. Hoho, on se kyllä maailman tyhmin tyttö se. Ähehe. Hihihö. No onpas hauskaa.
No siis, sitten siinä unessa tuli joku örkkimörkki paperiveitsen kanssa ja tökkäsi sen minun lapaluuhuni. Heräsin jonkinlaiseen pistokseen lapaluuni kohdalla juuri kun kuolin, ja kuollessani minun päähäni ilmestyi Spiderman-Tobeyn kuva. Huh.
Minä kun kuvittelin naatin kertoessa unistaan etten olekaan ikinä kuollut unessa, niin että muistaisin ainakaan, nytpä olen. Vai oliko se naat? Oli se varmaan naat, joka sellaista puhui.
No kuoltuani heräsin siis siinä, sen jo kerroinkin. Kävin vessassa ja tulin takaisin nukkumaan pelonsekaisiin lakanoihini, jotka olin saanut irti patjastani. Muistelisin kyllä repineeni ne jo illalla ennen nukahtamista, mutta ei siitä enempää.
Nukahdin uudestaan ja näin unta jostain teatteriesityksestä, joka meidän piti perheeni ja joidenkin muidenkin kanssa valmistaa. Olimme muumiasuihin puettuja ja muistan nyt vain että minun piti heitellä vettä vähän kaikkien päälle ja jotenkin siihen liittyi auringonkukka purkissa. Se esitys meni kyllä ihan pilalle, kaikki oli sekaisin ja heittelin vettä vissiin yleisönki päälle ja juoksin ko päätön kana. Jäi jotenkin se fiilis, että minä olin ainoa joka tiesi kuinka sen esityksen kuului mennä, muut eivät muistaneet mitään.

Heräsin yhdentoista aikaan siihen kun äitini soitti, että minulla on parturi huomenna puoli neljä ja että minun pitää mennä serkkuani katsomaan tällä viikolla joku päivä.

APUA! Siis serkkua, joka juuri sai vauvan. Siis yksin mennä. Hän on enoni luona ja voisin kuulema mennä rupattelemaan hänen kanssaan, mutta..muttaMUTTA! En ole puhunut serkkuni kanssa kahteen vuoteen varmaan kunnolla. Tai olen kai. Ääh, en kuitenkaan puhunut puhunut. Tunnen itseni luuseriksi kun en ole ollut oikein tekemisissä serkun kanssa, ja kasaan itselleni hirveitä paineita heidän, siis sekä hänen että hänen vauvansa tapaamisesta. Haluun kyllä nähä serkkua ja vauvaa. Mutta on tämä vain vaikeaa. Mistä minä puhun hänen kanssaan?

"Hei kumman näkönen tää lapsi on?"
"Joo oon ihan samaa mieltä.."

Ahaha. Tuon vitsin ystäväni isä kertoi eilen kun olimme hänen luonaan kyläilemässä. Ei siitäkään o mitään hyötyä, tuli vaan mieleen. Siellä ystävän isän luona oli ravunpoikasia, söpöä. Niin ja kissa, joka on melkeen oppinut maukumaan, mutta on ihan luuserikissa vieläki vaikka mikäs siinä. Siiten myös tuhat miljoonakalaa ja tuhat miljoonaa muuta kalaa. Esim. semmonen purjepleko tai mikälie, joka oli ehkä pari senttiä pitkä kun toimme sen joskus ystäväni kanssa hänen isänsä luo, ja nyt se on varmaan 25cm. Sillä on nimikin mutta en minä muista sitä. Teellä se varmaan alkoi.

Näimme myös kulkurikissan, jonka olen nähnyt ennenkin. Sillä kyllä oli kaulapanta, ni se siitä kulkuriudesta. Aijoohei, sillä kissalla oli kaikissa tassuissa ylimääräset varpaat. En kyl muista kui pal se sit tekee ko en muista montaks kissalla normaalisti on, mut ne näytti joiltain kannuksilta ne varpaat.
Nii ja ystävä vertas mua bulldoggiin. On se vaan tosiystävä.