En tule ikinä enää olemaan terve, sillä eilen painelin kaupungilla takki auki kaatosateessa ja tänään kokonaan ilman takkia. En tosin kaatosateessa tänään, vaan ihan mukavassa auringonpaisteessa. Nuhan takia tuntui koko ajan ihan keväältä tai talvelta, lumelta joka tapauksessa.

Olin siis eilen isosystävien kanssa ravintola Haraldissa syömässä. En lopulta uskaltanutkaan ottaa mitään kauhean erikoista, tilasin jotain missä oli pariloitua broileria, kermaista sienikastia, friteerattuja perunasiivuja, fenkolimarinoituja kasviksia ja punaherukka-kesäkurpitsahilloa. Nam. Jälkkäriks oli tervajäätelöä, josta en maistanu tervaa, sillä minun makuaistini on tällä hetkellä täysin olematon. Sitten niistäessä kyllä maistoin sen tervankin. Että se osas olla hyvää, harmi et sitä saa vaan Haraldeista.
Ravintolan jälkeen kävimme auttamassa ystävän pyörätuolissa istuvan pikkusiskon taksiin. Siis kannoimme hänen tavaransa sinne, oli ostanut tiimarista vaikka ja mitä kaikkea. Se oli hurjan vaikeaa se tavaroiden kantaminen, sillä tuuli heitteli niitä autotielle. En myöskään osannut käyttää tämän tyttösen sateenvarjoa, vaan rikoin sen. Ilmeisesti se oli mennyt jo aiemmin rikki, mutta keksin että tyttö voi tehdä siitä vedenpitävämmän päällisen johonkin laukkuun tai sitte ihan uuden laukun. Innostui kovasti, sillä hän pitää käsitöistä. Niin pidän minäkin. Se oli siis sellainen kiva Jack Skellington -sateenvarjo.
Eräs toinen ystävä oli pyytänyt paria ystävää kahville ja päätin mennä heidän mukaansa, sillä en ollut nähnyt tätä kutsun antanutta ystävää aikoihin. Se näkyi jo ihan hiusten pituudestakin; viimeksi ne ulottuivat hädintuskin leualle asti, nyt ne olivat reippaasti yli hartioiden. Olivat nämä kutsutut ystävät sitten ymmärtäneet, että kahville tämän kutsuneen kotiin, ja olimme jo menossa sen yhden ystävän pikkusiskon taksilla, kun sitten puhelimen kautta ymmärsimme, että pitääkin jäädä kaupungille.
Yritimme käydä ties missä kahvilassa, Arnoldsissa, Thaliassa, Brahessa, kunnes lopulta päädyimme Cosmic Comic Caféhen. Se olikin mukava paikka. Siellä saa lukea sarjakuvia ilmaiseksi. En tosin lukenut. Join pepsin ja lähdimme joskus. Bussi oli heti pysäkillä, kivaa. Inhoan bussien odottamista.

Tänään taas lähdimme äidin kanssa jo aikaisin, ihan liian aikaisin kaupungille. Kokemus oli kummallinen, sillä äiti lupautui maksamaan mulle satasen edestä vaatteita. En ole tottunut moiseen ja mieluummin ostaisin kirppareilta..mutta joo. Olen nainen, ja minun "Osta minut!"-huutotorjuntani on rikki. No, ei nyt ihan niin, mutta ostin, siis äiti osti...niin, nämä:
-kahisevat lököhousut, keltainen auringon(?)kukkapaita, musta toppi /Indiska
-kaksi huivia, jotain värien sekamelskaa ja kukkia ja mustapunavalkoruudulliset kengät, semmoset väänssien näköset /Anttila
-"thanks, but no thanks"-paita, vihreä villaliivi /Seppälä

Siinä taisivat olla vaatteet, sitten vielä:
-mustat hymynaamakorvikset /Only
-paperei, paperei, viel vähä paperei, kirjepaperei, kynii, vihkoi ja ehk viel jotain mitä en edes muista, sillä jos swappari pääsee Tiimariin, hän menee sekaisin ja ostaa koko kaupan samantien, tai ainakin se olisi kätevämpää /Tiimari (niin, mainitsin sen jo)
-aurinkokuu-kaulakoru /Torin joku koju
-syntymäpäivälahjana uusi kännykkä, semmoinen Nokian musta 3110, jossa on mp3 ja kamera, millä en tee kyllä varmaan mitään. Mp3 on kai lenkillä kiva sitten kun alan lenkkeillä, sovittakoon sen tapahtuvan sitten kun olen tervehtynyt, ja minähän en tervehdy ikinä, hähähä.

Saattaa tuolla kasseissa olla vielä muutakin, nyt ei vaan muistu mieleen mitä. Kaikkiahan tottakai kiinnosti mitä minulle kaupungilta tarttui mukaan, aivan. No tottakai kiinnostaa, pitäisi ainakin. Ihan jokaista.
Niin. Kyllä minun on pakko ruveta lenkkeilemään ja tekemään kaikkea muutakin. Oltiin siinä torilla ja katseltiin serkkujen vauvoille vaatteita, ko yhtäkkiä myyjä lähestulkoon taputti mun mahaa ja kysy kumpi on tulossa!!!!! AAAAAARGH! APUA!!! Ei mun maha nyt ihan niin iso ole...eihän...

Voi ei, tää jäi tähän taas...Onk tää.. Entä tää? Tää on vissiinki oikee koko. Noni, osaan melkeen muotoilla fonttia. Tää on kyl takuulla liian iso. Mutta siis aika järkyttävää. Ei tollasta sais ikinä mennä keneltäkään kysymään. Ihan ko ei muuten ahdistais tarpeeks tää möhötin mikä on ruma ja aina tiellä. Ehkei tää kyl suoranaisesti tiellä ole. ON ISO KUITENKIN!! Voihan nyt itku ja parku ja ehkä vähän nauruki, oli se kumminki huvittava tilanne. Vastasin sille tätille et joo kiitti vaan mut en oo raskaana.
Että mau. Sitten äiti vielä jatkuvasti ehdotteli mulle vaatteita, joissa luki mm. "I love lunch time." "I like cake." jne. Tosin äitini ei osaa tippaakaan englantia, ei se tienny, katto vaan et onpa kivoja hymynaamoja näissä.

Nyt varmaan pitää mennä, huutelevat keittiöstä että nyt ois se lunch time. Hernekeittoa ja pannukakkua, Au revoir! Enkä edes muista tarkoittaako se näkemiin.