Nyt se Ark meni.
Siellä me oltiin.
Eilen oltiin.
Se oli ihanaa, hurjaa, mahtavaa.
Ei sitä voi taas oikein sanoin kuvata. Mahtavan hurjan ihanakin on niin lattea ilmaus tälle. Sille. Fiilikselle. Apua.

Siellä kävikin juuri meille kahdelle aivan tietynlainen mäihä. Siis minulle ja minun kaverille. Siinä tuli kyllä varmaankin pahotettua muutama mieli. Ehkä muutama tuhatkin mieltä. Mutta kaikki muutkin olisivat tehneet sen jos olisi sattunut tilaisuus. Korostan: IHAN KAIKKI MUUTKIN OLISIVAT VARMASTI TEHNEET NIIN!
Vaan mitä me sitten tehtiin?
No, me menimme katsomaan The Ark -nimisen bändin keikkaa. Olimme paikalla noin kello kuusi iltapäivällä, keikka alkoi kahdeksan tienoilla. Menimme sille puolelle salia jonottamaan missä oltiin jonotettu ennenkin. Se oli väärä puoli. Siellä ei ollut ketään. Ei jonossa varsinkaan. Ihmeteltiin kyllä asiaa ja todettiin että tämä pitää selvittää nyt heti jotenkin, jono ei varmastikaan kulje tästä. Kysyimme mukavannäköiseltä punavaatteiselta naiselta missä meidän oikein kuuluisi olla. Hän vastasi ystävällisesti että kylpylän puolella. Olimme hotellin puolella. Hän ehdotti että päästää meidät sisään siitä ovesta mistä hän on nyt menossa sen jonon suuntaan. Erittäin ystävällinen nainen siis. Tässä vaiheessa pitää sanoa että tarkoituksemme oli etsiä jonon pää. Ihan niinkuin kaikki kunnon ihmiset. Jos on jono ja tulee myöhään niin on jonon päässä. Tietenkin. Paitsi jos. Niin, paitsi JOS.
Siellä oli muutama poke vahtimassa sitä jonoa oven "oikealla" puolella. He kysyivät meiltä mistäs me siihen oikein päästiin, mihin tietysti vastasimme erään ystävällisen punavaatteisen naisen päästäneen meidät tuosta ovesta tuolta. Emme tienneet että jono olisi ollut toisella puolella. Tarkkaan en muista mitä siinä kävi, mutta toinen poke sanoi: "Ruvetaan ihan kohta päästämään ihmisiä sisään, turha teidän on sinne mennä kun ootte jo tällä puolella." Ei semmoseen tilaisuuteen olla tarttumatta.
Niin me sitten saimme kunnian katsella ilmiömäistä The Arkia eturivistä keskeltä. Tietenkään meistä ei pidetty siinä ympärillä ei sitten tippaakaan, mutta eipä se nyt oikein jaksanut pilata tunnelmaa. Emme me tulleet tappelemaan, vaan nauttimaan hyvästä keikasta. Kuvittelin kyllä että kaikki muutkin tulivat nauttimaan, mutta eipä se koko aikaa siltä vaikuttanut. Sopu sijaa antaa ja silleen beibet hei.

Ymmärrän toisaalta, että me teimme vähän väärin. Ensimmäiset on jonottaneet aamuneljästä saakka siellä ja sitten jotkut kaks pari tuntia sitten tullutta idioottiäpärää menee kaikkien ohi. Ilman verta, ilman hikeä. Ihan vaan siksi, että ne oli niin tyhmiä ettei tajunneet missä ois pitänyt olla. Hatunnosto kyllä niille jotka jaksaa jonottaa keikalle nelisentoista tuntia. Ilmeisesti myös reissata bändin perässä ympäri maata, ainakin jutuista päätellen. Jos joku kärttyisä kiukkuinen nuori tyttö sattuu lukemaan tätä, niin pahoitteluni.
Toistan tämän vielä kerran: Kaikki muutkin olisivat tehneet saman minkä me. Myös erästä tv-herra Farbodia lainatakseni: "Aina ei mee kaikki nallekarkit tasan."

Tiedä sitten minkä suuren voiman lempilapsia tässä ollaan. Kävipä vaan mieletön mäihä. Keikka oli todella hyvä. Juuri sitä mitä olen innosta puhkuen ja näissä merkinnöissäni vuotaen odottanut. mahtavaa musiikkia hyvännäköisillä miehillä ja hyvännäköisten miesten hyvännäköisillä silmillehyppivillä tiukoilla takapuolilla höystettynä. Jippijaijee.

Nyt kai kuuluis olla koulussa. Alkuperäinen tarkoitukseni oli herätä yhdeksältä ja katsoa sitten nukunko vielä. No, päätin tavallaan nukkua, mutta sitten tulinkin tähän istumaan. Nyt on puoltoista tuntia aikaa ennen ku pitää hilata peppu koulunpenkille. Ei enää voi käydä nukkumaan kun just nyt ois viimeistään pitäny herätä. Voihan kumkvatti. Nyt meen varmaan kuitenkin ainakinkinkin tästä pois ja luen Treffit-lehden. Ei jumankauta mun kädet on kyllä kipeet. No, vammat on vähäiset kun ei muualle satu. Heihei.