Heräsin alle puoli tuntia sitten.
Nyt istun tässä ja odottelen, josko voisin jo laittaa patongit uuniin. *katsoo voiko*
En voinut, ja nyt jo voinkin. Hain keksejä ja heti kun pääsin takaisin istumaan, napsahti uuni.
Koira hengittää vasten reittäni. On se sitten hullu koira. Sillä on rakkauden tauti.
Noin, nyt ovat patongit uunissa ja kohta saan aamupalaa. laitan väliin varmaan juustoa ja...tomaattia. Nam.
Kymmenen minuuttia, eli sitten kun kello on 11:25.

Näin minäkin omituisia unia. En tosin muista niistä muita kuin tämän viimeisen. Olimme jollain lailla jollain saarella, trooppisella sellaisella, ja siellä oli käärmeitä ja tiikereitä ja vaikka mitä mömmöjä. Sitten siellä oli yksi peruskoulusta tuttu tyttö, jota me kurjat kiusasimme. Hän oli jonkinsorttinen rikollinen tässä unessa, ja me olimme hänen vankilansa vankeja. Sekin vankila oli loppujenlopuksi joku bungalow, semmoinen korkeajalkainen hökötys. En kyllä tiä millanen on bungalow, mutta joku maja se on.
Sitten siellä oli minun isäni ja kuusi setääni, ja serkkujani, olimme lähdössä johonkin ja minä huuhtelin mansikoita, jotta saisimme ne mukaan. Niitä oli hitosti. Hiton paljon mansikoita.
Sitten kun lähdimme, törmäsin erääseen diakoniatyöntekijä-tuttavaani, jolle oli unessa juuri syntynyt kaksivuotias vauva, joka loppujenlopuksi näytti sellaiselta nuorena vanhentuvalta ihmiseltä. Se joku sairaus. Siellä sitten juttelin tämän tuttavani lasten kanssa, jotka ovat kavereitani ja he sanoivat minulle: "Joo ei mekään ois uskottu meiän äidistä et se viel lapsia sais."
Sitten uni taisi päättyä.

Serkkuni sai eilen pojan. Onnea hänelle. Toivottavasti pääsevät joskus poiskin sairaalasta, jotta pääsen tätä suloista ihmettä katsomaan. Whihii.

Nyt syön puolikkaan patongin. Tomaattianamnam.