Sinne on mennyt nyt kesäni.
Tänään alkoi koulu. Kouluun on tullut uusia pulpetteja ja tuoleja. Tuolit eivät pysy paikoillaan, vaan liukuvat kuin luistimet peilintasaisella jäällä. Siis ainakin silloin kun niillä ei istu ketään, ja ilmeisesti joissain tapauksissa vähän silloinkin kun istuu. Näin ainakin eräs kaveri totesi, kun kysyin mitä hän teki koikkelehtiessaan kiikkerästi tuolinsa päällä. Mukava niissä on kuitenkin istua.
Mitäpä siellä nyt sitten tapahtui. Koulussa. Ei mitään, eihän siellä koskaan. Rehtori ja luokanopettaja ovat kamalia kurppia kumpainenkin, ei heitä jaksa kovasti kuunnella. Piti monta monistetta taas kirjoittaa ja hirveästi kyseltiin. Pakotettiin ostamaan koulun oma kalenteri. Kai se on ihan hyödyllinen. Ainakin on kohtuullisen rentouttavaa ruveta kesken tunnin korostamaan joitain koeviikkoja sieltä huomiokynällä ja tehdä pieniä merkintöjä. Oikeastaan on aika mukavaa, että koulu on nyt alkanut. Rutiininomaisuus lienee lähellä sydäntäni loppujen lopuksi.

Mutta se kesä, vähän jään kaipaamaan muutamaa ylimääräistä lomaviikkoa, sillä kesäni oli auttamattomasti liian toimeton. Tai siis en tehnyt asioita, joita olisin TAHTONUT tehdä. Tai oli niitäkin, mutta silti.. Olin töissä ja niillä leireillä ja kaikki oma aika loppui jotenkin kesken. Hemmetti. Mukavia asioita kyllä tuli tehtyä. Leirit oli mukavia ja töissä oli mukavaa ja Ruisrock oli hurjan hauskaa ja erään kirjeystävän vierailu oli mahtia.
Olisin silti voinut olla vielä ainakin kaksi viikkoa tässä kotosalla ja mökkeillä ja tehdä asioita. Kuten mennä Ruissaloon seikkailemaan ja kaikkea sellaista.

Täytin ne kurjat 18 vuotta. Eihän tänne tullut paljon ketään, niinhän arvelinkin. Ilmoittelinhan turhan huonosti ja myöhään juhlistamisesta. Ei tullut silti sellaisiakaan ihmisiä, jotka varhaisimmin tiesivät ja lupailivat tulevansa. Kai meillä oli ihan hauskaa silläkin määrällä mitä meitä meillä nyt oli. Pelattiin varsin hauskaa juomapeliä korteilla ja tuopilla. Jokaisella kortilla oli oma merkityksensä mitä piti tehdä sen osuessa kohdalle. En nyt jaksa niitä sääntöjä kirjoittaa, vaatikaa jos siltä tuntuu.
Baareilta en mitään odottanutkaan, joten käväisy The Clubilla ei tuottanut sitä pettymystä, jonka se olisi väistämättä tuottanut, jos olisinkin odottanut jotain. Tuttuja oli kohtuu vähän liikkeellä, niihin jotka oli, törmäsi ensimmäisen kerran kaikkiin kymmenessä minuutissa ja heitä oli sentään peräti kuusi.
Kuulostaa omaankin korvaan niimmaan perusteellisen lapselliselta, mutta ärsytti, kun en sitten millään tullut edes pieneen humalaan. Ystävät kyllä toikkaroivat siinä vieressä minkä kerkesivät, mutta itseltä puuttui se jokin. Sellainen huoleton hölmöys. No, ehkä se ei nyt sitten ollutkaan niin tarpeen.
Eräs kaveri, semmoinen poika, kaveripoika. No, sillä on maailmanihana tukka. Piiiiiiitkä musta hevitukka, jota on aikas mukava harjata. Sitä sitten harjailin baarissa. Suhteellisen nöyryyttävää sinänsä. Siis tälle pojalle, mutta mikäs siinä, kun sekä harjattava, että harjaaja pitivät tapahtumasta.
Ystävä ja tämä poika kyllä mököttivät koko illan milloin mistäkin syystä, huvittavaa seurata vierestä.
Yöllä kuulin ihan kummallisia ääniä täysin tyhjästä asunnosta, mutta onneksi nukahdin pian, enkä joutunut kestämään taas sitä "arvaamitäkohtatuleesängynalta" -fiilistä. Nukuin kyllä uskomattoman hyvin, mutta heräsin liian aikaisin ja väsytti koko päivän.

Äh. Tulipa taas niin hurjan paljon hurjan järkevää tekstiä.
On kuuma.