Mun piti vissiin kirjoittaa blogimerkintä.
En ole nukkunut yöllä tarpeeksi. Kiitos siitä kuuluu eräälle kaasunaamalle. Kiitos. En kyllä käsitä miten viestiin vastaamiseen voi mennä pari tuntia. Tai siis tuntuu kuin olisin ollut ne pari tuntia vaan puhelin kädessä, enkä nukkunut ollenkaan. Miten ihmeessä en mukamas nukkunut? HÄ? No höhö. Voisin vetäistä päikkärit niin ei tarvitse sitten enää mölistä univajeesta.
Joku kultamussukka, jolla on neljä jalkaa, viikset ja pitkä häntä, on oksentanut eteisen matolle. Astuin siihen ihan vain joka kerralla kun aamuyöllä toikkaroin vessaan. Ruskeaa niljaista oksennusta. Nam.
Uskonnon tunti oli mielenkiintoinen. Tai suhteellisen mielenkiintoinen. Kävimme läpi sellaisen joka kurssilla läpikäytävän kristinuskon synnyn ja kulun. Osasin joihinkin kohtiin jopa vastata. Itse asiassa taisin olla melkein ainoa, joka viitsi viitata. Muistan vainojen loppumisen 313 jKr. akuankan auton rekisterinumerosta, mutta sen rekisterinumeron muistan vain siitä, että se on tuolla aikajanalla. Aika hassua.

Harmittaa yksi juttu. Eräs ystäväni ei osaa arvostaa minua, koska olen ristiriitainen. Mainitsin kaiken tosi-tv:n olevan pelkkää paskaa, mihin hän sitten huomautti minun tosiaan katsovan silti BB:tä. Entäs sitten? On se silti minusta täyttä paskaa? Minä nyt vain satun katsomaan telkkarista täyttä paskaa. Tähän hän, että tämän takia minun arvoni hänen silmissään laskee suunnattomasti. Eikä se tosiaan jää vain johonkin pöljään tosi-tv:hen, olen aika lailla muutenkin ristiriitainen. En jaksa pohtia esimerkkejä, mutta olen minä. Olisin halunnut vastata hänelle, että eipä sillä arvostuksella oo pal mitään mistä laskea. Ei hän minua muutenkaan arvosta. Minä taas arvostan lähimpiä ystäviäni juuri sellaisina kuin he ovat. Voi olla, että arvostelen joskus ja plaaplaa saatan sanoa suutuspäissäni mitä vain, mutta arvostan heitä yhtä kaikki. En minä halua heidän olevan luonteeltaan yhtään erilaisia. Ja nyt sitten ollaan niin suoria, että sanotaan rehellisesti arvostuksen puuttuvan. Ihan vain siksi kun olen ristiriidassa itseni kanssa. Aika surullista.
Olinpa sitten loppupäivän vähän hiljaa.

Tulin miettineeksi aamuyön unettomuuksissa Afrikan tähteä. Se on vähän niinko ihmisen elämä. Voi lähteä joko Kairosta tai Tangerista, ihan samalla lailla kuin ihmiset lähtee eri olosuhteista elämään. Sitä sitten edetään ihan niin sattumanvaraisesti kuin nopan silmäluku sattuu näyttämään. Toisilla on kauhea kiire, Capetownistahan saa ensimmäisenä sinne ehtinyt 500 puntaa. (Olikohan ne nyt puntia.) Jokainen käännettävä kiekko on toinen ihminen, ja koskaan ei tiedä mitä sen ihmisen kautta saa elämäänsä. Voi tulla rosvoja, hevosenkenkiä, jalokiviä tai pelkkää tyhjää. Tässä vaiheessa mietin parasta ystävääni ja sitä olisiko hän päätynyt yhteen poikaystävänsä kanssa, jos hän olisikin valinnut vanhojentanssiparikseen sen toisen pojan, jota meinasi pyytää, mutta toinen kaveri ehti ensin? Nythän he asuvat yhdessä. Mieletöntä.
Joskus sitä saattaa löytää myös itse Afrikan tähden. Minusta tuntuu, että sellaisen olen löytänyt jo ajat sitten. Viitaten nyt toki parhaaseen ystävääni. Taidanpa puhua hänen ainutlaatuisuudestaan aika usein. No, jätetään siitä puhuminen nyt sikseen siis.
Minun ollessa vielä ihan napero, oli meillä kaksikin afrikantähteä. Niiden nappulat sekoittui aina välillä. Samassa pelissä saattoikin olla kaksi Afrikan tähteä. Kai ne nappulat voi mennä oikeassakin elämässä sekaisin, ja kohdalle osua useampikin Suuri Valkoinen.
Ua ua ua.