Onpas taas päivä.
Tässä on tämmöinen kiva hyppytunti, tulin kotiin syömään reissarin salaatilla ja tomaatilla. En näet ole syönyt aamulla ja koulussa oli jotain epämääräistä harmaata sotkua. Kyllä hyvän ja terveellisen ruuan pitää myös näyttää joltain muulta ko possukaukaloon laitettavilta tähteiltä. Alkoi jo jossain välissä huipata ja vieläkin on vähän epämääräistä. En muuten tiedä mihin aikaan psykologian tuntini alkaa. Taidan myöhästyä siltä siis. Enkä, käyn nyt katsomassa mihin aikaan se alkaa.
Aijoo, varttia yli yksihän se alkaa, silloin meidän lukiolaisten ruokailu loppuu. Äsken oli siis yläasteen tuo millä minä meinasin syödä. Minulla on siis tunti aikaa. Kokonainen tunti. Ihanaa. Tunti ja vartti oikeastaan, varttia ylihän se alkaa. Yritän kuitenkin olla kerrankin ajoissa.
Olen myös tuntenut itseni tänään hyvin pieneksi tytöksi, jolla on pienen tytön ongelmat. Ymmärsin olevani hurjan mustasukkainen ystävistäni. Kuvittelen heidän viihtyvän paremmin keskenään, kuin minun kanssani. He tosiaan viettävät paljon aikaansa yhdessä, mutta onko se nyt jokin syy kuvitella, etteivät he pitäisi minusta ja tahtoisi viettää aikaansa kanssani..ei. Vaikka on se silti. Tuntuu, että he sopivat yleensä kaikesta keskenään, minä tulen sitten mukaan jos ymmärrän keksiä, että olemme tekemässä jotain tai menossa jonnekin, tai jos satun kuulemaan tästä. Joo-o. Tykkään tästä olosta niin. Kuulostan joltain viistoistavuotiaalta.

Jospa sitten lakkaisin ulisemasta.
Tässä on tapahtunut kaikkea aika mukavaa. Oli kaverin synttärit ja tämä kaveri asuu sellaisella ihanalla puutaloalueella, josta tulee mieleen Vaahteramäki Eemeleineen. Sellaisen puutalon minäkin vielä haluan saada. Puutalo, suuri piha, sauna, omenapui ja vaahteri, kissoi katoil, kasvimaa, tilaa pitää eläimiä ja lasten juosta paljain jaloin, keinu, kaivo, puskii, kaikkii pienii pihamönkijöi kukkapenkeis ja semmost. Oivoi.
Pelattiin sellasta peliä ko "Pussaa possua!". Siinä jokanen osallistuja pussaa ensin kaks kertaa jonkinlaista pehmolelua jokanen eri paikkoihin, ja sen jälkeen samoihin paikkoihin ringissä vasemmalla puolella istuvaa. Hupaisaa.
Olin nukahtaa erään toisen kaverin syliin, ko tämä silitteli ja rapsutteli päätäni. Ai että, miten se kaveri onkaan mukava kaveri, ymmärtää nyt Varpun hellyydenkaipuu ja pitää sitä hyvänä... Jäin sitten yöksi synttärisankarin ruokasali-olohuoneen lattialle ja aamulla kävelin kotiin heti yhdeksän jälkeen.
Aluksi aioin mennä bussilla, mutta sitten ymmärsin, ettei matka Kupittaan asemalta meille ole liian pitkä niin kauniissa aamussa käveltäväksi. Ihastelin kaikkea ja imin sisääni sitä aamua ja sen kauneutta.
Siitä päivästä tuli muutenkin mahtava, pidän niin kovin siitä kun olen jo ennen kahtatoista tehnyt jo paljon asioita. Ei tunnu päivä puolikkaalta.
Illalla olin tosiaan näiden ystävieni ja muiden kavereiden kanssa Litsa night cupissa pubiliigan jalkapalloturnauksessa. Meidän pojat on perustaneet joukkueen ja voittivat kolme peliä viidestä, aika hienoo. "HC tekee kohta maaaaaalin, HC tekee kohta maaaaaalin, HC tekee kohta maaaaaalin!!" Niin me huusimme kaikkien tiedoksi ja näin kävi. Poljin yöllä kahden vaiko kolmen aikaan kotiin isäni fillarilla, ni että ring ring vaa. Pelkäsin kauhjast et tulee jotai ällömöllöi ja syö munt. Jalkoihi sattu ja hengästytti.

Sit semmonenki kiva juttu, että narvi on piirtänyt minusta hienon potretin pelkän mielikuvan pohjalta. Jos ja kun jotkut teistä lukijoistani ette ole sitä nähneet, niin menkäähän narvin blogiin katsomaan. Tai no, sinä yksi pieni  Tampereenelätti siellä jossain, käy sinä siis, kyllä narvin löytää, hän on narvi ihan siinä missä minä olen nokkaotus.
On myös mukavaista, että olemme saaneet Hullun Hatuttajan riveihimme, tai varsinaisesti riviemme väliin näin ankkalampeen viitaten. Notta molskis joo.

Tänään tarvitsee mennä käymään kirjastossa, sillä JOSTAIN SYYSTÄ KRÖHÖM KRÖHÖM en muistanut käydä siellä perjantaina. Nyt on siis maksuja. Monta monta maksua, on karaoke-dvd-maksuja ja cd-levy-maksuja. En tykkää yhtään. Ei se oo ko 20 snt per laina, mut se ON SILTI!
Voisin myös soittaa vaikka maailmanparasystävälle tänään. Hän varmaan lukee kirjoituksiin kyl, et ehkä mä en sittenkään soita. Tai kai voin soittaa, mutta en odota hänen lähtevän kanssani mihinkään. Omiinkin kirjoituksiin on enää kuukausi. APUA. En osaa lukea, en sitten vieläkään. Enkä varmaan tule osaamaankaan ja sitten viimeisellä viikolla muistan, että pitäisi aika pakollakin lukea...
Voisin myös mennä vielä vähän lohilaatikkoa syömään, ei tuu sit nälkä pieniä harmaita aivonystyröitä hieroskellessa. Heihei.