Oon mökillä/sedän luona.

Nyt just oon sedän luona koneella, koska sain puut kasattua ja verannan pestyä mökillä. Joskus on sauna.

MUTTA. Hihihi. Täällä sedän luona on minun juoppo serkku tai joku semmonen. En mä vaan tienny kuka se on kun tulin tohon pihaan polkupyörällä. Tommosella vvvanhalla mummopyörällä polkasin mökiltä suit sait sukkelaan. Tuo on aika hupaisa mies tuo serkku. Tuli taksikuski ja serkku vaan selittää että ollaan sukkuu ollaan sukkuu ja "thämänki tytön oon viimeksh nähnny shillon kun shil oli vhiäl phoninhäntä!" hihihi. :')

Niin siis tunnistin serkuksi vasta kun setä alko puhua Pontus-koirasta ja sit keksin et minun tädil oli Pontus-koira ja haa tuo onki tuo heppuli. Lienkö ikinä ees puhunu kunnolla hänen kans. Nyt ne selitti jotain Venäjästä ja suuresta uhasta jajaja vaikka mistä, jotain ne paasasivat.

Vaan nyt lähtee taksi pihasta. Heihei serkkupoeka, nähdään taas kun tuut yöllä taksin kanssa kolkuttelee tän talon ovia. Tuopa se siis viime yönä säikytteli minuu kun olin menossa pissalle ja pihassa oli auto valot päällä ja joku mies huitelemassa, vaikka kello oli varmaan kaks tai kolme. Hehee.

On täällä kyllä vaan ihanan idyllinen tunnelma. Ilta-aurinko paistelee vähän väliä ja valaisee niin kuin joskus silloin ennen, kun isovanhemmat vielä eli. Tähän valoon yhdistyy kaikki luonnonkukkien poimimiset, perhosten lento, omenapuissa kiipeily, mamman mollukkasoppa, puusaunan tuoksu ja pukuhuoneen hämähäkinseittien pelko, navetan keinu (juu tuol navetas on keinu, ei eläimii, se on oikeestaan metsästysmaja, entinen navetta), vessan limsakorista haettu jaffapullo ja iiiiiiiihan kaikki hyvä ja kaunis mitä ikinä minun lapsuuteen on kuulunu. Tai no siis ei pelkästään siihen valoon ku tähän paikkaan. Mammalaan, josta tuli setälä.

Tämä on minun mansikkapaikka. Smultronstället.